torstai 3. lokakuuta 2013

Kuinka kookos teurastetaan (Ei heikkohermoisille!)




Ensin haetaan metsästäjältä kaksi laadukasta yksilöä, ja tarkistetaan että ne ovat juuri sellaisia kuin niiden pitää. Sitten koetellaan pään aukkoja, ja valitaan molempien naamasta se pehmeämpi silmä.




Sitä kautta saamme nesteet ulos. Muista, tämä neste kannattaa juoda heti teurastuksen yhteydessä, sillä se on erittäin terveellistä - mutta voi sen käyttää myöhemminkin.




Kun neste on valutettu, pitää meidän luonnollisesti päästä käsiksi sisälmyksiin, ja se onkin koko homman vaikein osa - tai niin minä pitkään kuvittelin. Kunnes luin netistä ohjeen, miten tällainen veijari oikeaoppisesti paloitellaan. Aseta se mahalleen teurastuspöydälle, ota kiinni päästä ja lyö painavan kokkiveitsen hamarapuolella sitä niskan ja selän yhtymäkohtaan. Lyönnin on oltava napakka, mutta enemmän napautus kuin kuolinisku. Muutaman iskun jälkeen sitä käännetään n. 45 astetta ja annetaan sille jälleen muutama terävä napautus. Tätä jatketaan muutaman kierroksen verran, jonka jälkeen päässä ja niskassa pitäisi jo vähitellen näkyä jonkinlainen halkeama.




(Tämä kuvasarja on hieman harhaanjohtava. Käännetään siis horisontaalisesti, ei isketä ahteriin!)


Tässä kohtaa voit itse valita: joko jatkat naputtelua kunnes jakaantuminen tapahtuu, tai voit antaa pikaisen kuoliniskun työntämällä veitsenterän pään ja selän läpi, ja iskemällä vasaralla, jolloin loppu tulee nopeammin.

Paloista (ne saadaan aikaiseksi vasaralla tai kokkiveitsellä, tai molemmilla - mutta edelleenkään ei tarvita kirvestä) irrotetaan tietenkin lihat, jotka lähtevät helposti irti pienellä veitsellä.




Seuraavaksi irrotamme kalvot, joiden poistaminen tapahtuu parhaiten vuolemalla.




Lopuksi täytyy vielä muistaa teurastuksen jälkeinen huuhtelu.

Ja ei kun seuraavan kimppuun! Ostin nimittäin kaksi, sillä yhdestä yksilöstä tulee syötävää lihaa yllättävän vähän (yleensä hieman vajaa 200 g) teurastusjätteeseen verrattuna - mitä olisi tosin moninkertainen määrä, jos metsästäjät eivät ystävällisesti nylkisi niitä ennen myyntiä.

Näin saimme siis lihat irti, mutta koska tämä oli näin raakaa hommaa, ajattelin laittaa vasta seuraavaan päivitykseen sen mitä niistä valmistin.

Jos jotakuta viilsi sydämestä tämä päivitys, voin sanoa, että kannattaa kuunnella M. A Nummisen laulu siitä, millaista jälkeä nämä söpöt tuholaiset voivat saada aikaan (ainakin tietämättömille; anteeksi Mauri Antero)

On siis syytäkin verottaa niiden lukumäärää!

PS. Nyt taisin sohaista muurahaispesää... ei kun korvamatokekoa! Ruokablogaajaystäväni ovat nimittäin valittaneet tämän blogikirjoituksen jälkeen, että olen tartuttanut heihin melkein parantumattoman taudin, latinalaiselta nimeltään M.A Nummisensis, joka ei kuulema irtoa sitten millään! Jos et siis ole vielä ehtinyt klikata yllä olevaa biisilinkkiä, niin pieni varoituksen sana: jos olet yliherkkä, raskaana tai minkä ikäinen tahansa, etkä tarpeeksi vahvan lääkityksen alaisena, ÄLÄ avaa linkkiä!

Sydämelliset kiitokset ystäväni, Habanerokitchen ja Ruokasurffausta siitä että kerroitte näistä ikävistä seurauksista. En olisi nimittäin itse tajunnut laittaa tätä varoitusta tänne! Olen kyllä ihmetellyt, miksei kookoksen syöminen nyt pahemmin kiinnosta, vaikka päähäni ei ole moneen päivään muuta mahtunutkaan...

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tällaista se "lihaton lokakuu" saa aikaiseksi ;) Mitenköhän käynee Riku Rantalalle?

      Poista
  2. Sari! Ok! Nyt ei enään olla kookosliemessä! Ollaan vaan Kokinliemessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Habanero, vaikka myönnän että syyllisyyden taakka on raskas, niin täytyy varottaa että saattaa niitä ikäviä liemiä tulla keitettyä vielä lisää - mutta tahattomasti, ei tarkoituksella! ;)

      Poista